Päivä, joka leimasi minut "tyhmäksi" \(°□°)/

こんにちは！Helloooo! (*0*)/
Olen tässä jo jonkun aikaa ajatellut kirjoittaa yhden päivän sattumukseni mikä tapahtui tässä jo jonkin aikaa sitten. Kirjoitin postauksen kännykällä joten en tiedä, miten kuvat (taitaa olla vain yksi valitettavasti) ja teksti on asettunut blogissa, mutta toivosti se on ainakin luettavaa! (*♡*)/

Joten sitä suurempia puheita menkäämme suoraan asian.

Päivä joka leimasi minut vihdoinkin "tyhmäksi" o.o

Kaikki alkoi siitä kun kauniina aamuna heräsin hieman myöhemmin kouluun kuin yleisesti. Syy minulla oli kuitenkin tähän, sillä oli näin Suomeksi sanottuna TET-päivä koulussa kakkosvuosikurssilaisilla, joten tyytyväisenä puin normaali vaateet ylleni ja lähdin klo 9 koulun eteen, jossa olin sopinut vierusluokkalaisen tytön kanssa tapaavani ja siitä yhdessä sitten määränpaikkaamme, joka oli parturikampaamo koulun lähellä.

Lähdin 8.32 linkkiin (bussiin) ja saavuin klo 8.50 noin koulun bussi pysäkille. koska aikaa vielä oli päätin käydä ostamassa aamupalani läheisestä kaupasta, jota en ollut ehtinyt syödä. Tapasin ennen kauppaan astumista vierusluokkalaisen tytön ja moikkasin tätä. Syötyäni leipäni nopeasti, kiirehdin koulun porttien eteen odottamaan. Kello oli tasan 5 yli 9 ja pieni huoli siitä, että olinko sittenkin ymmärtänyt väärin tapaamispaikamme npusi mieleeni. Odotellessani huomasin 2.vuosikursilaisen tytön kävelevän kouluun koulupuku päällä minua katsoen, mutta tässä vaiheesaa hoksotimet eivät vieläkään hoksanneet, että jotakin oli pielessä.

Kellon lyödessä jo 15 yli 9 huoleni siitä, että en sittenkään ollut ymmärtänyt tapaamispaikka, vaan olin väärässä paikassa alkoi hieman ahdistamaan minua. Siinä samassa yksi koulumme opettajista käveli ulos koulun porteista ja katsoi minua ja tervehti ja meni polttamaan tupakkansa rauhassa. Palattuaan hän kysyi minulta mitä tein koulun edessä. Selitin, että tänään oli kakkosvuosilaisilla "TET"päivä, joten olin odottamassa ystävääni koulun edessä. Opettaja katsoi hetken minua ja naurahti pienesti. "TET päivähän on keskiviikkona". Hän mainitsi. "Niin" vastasin myötäilevästi. "Ja tänään on tiistai opettaja lisäsi. Tuijotin hetken hiljaa opettajaa. Ja sitten sain kaikken loksahtamaan paikalleen pääni sisällä. Samassa ymmärsin tyhmyyteni ja vihjeet, joista olisin voinut päätellä olevan ei keskiviikko päivä. Esimerkiksi sen miksi olin nähnyt kaksivuosikurssilaista koulupuvut päällä ja menossa kouluun. Olin yhden päivän mestarillisesti edellä. Opettajan nauraessa ja minun "panikoidessa" japaniksi ja tietenkin nauraen omalle tyhmyydelleni, opettaja käski tulla minun kanssani kouluun ja puhumaa  asiasta luokan ohjaalleni, Hanada-senseille (sensei=opettaja)

Matkalla pyytelin japanilaiseen tapaan anteeksi opettajalta, koska olin tuottanut hänelle ongelmia (japanilainen tavat xD), mutta opettaja vain nauroi ja sanoi että ei se haittaa, äläkä välitä, että sellaista sattuu. (Mutta olen varma jos olisin ollut tavallinen japanilainen oppilas olisin varmasti saanut kauhean puhuttelun, koska japanilaiset ovat hyvin tarkkoja päivistä ja ajoista) Saavuttuamme opettajan huoneeseen. Opettaja huusi Hanada-senseitä nauraen meidän kävellessä häntä kohti. Hanada sensei nähdessä minut, hänen ilmeensä ei värähtänytkään vaan hän kysyi toiselta opettajalta tilannetta. Toinen opettaja selitti edelleen nauraen, että oli löytänyt minut koulun edestä ja että olin päivän edellä aikataulussa... Mutta toisen opettajan nauraessa Hanada-sensein ilme ei värähtänytkään, vaan hän selitti minulle, että oli luulut minulla olevan pääkipeä ja oli hieman huolissaan kun ei ollut saanut aamulla puhelua asiasta. Tässä vaiheessa toinen opettaja poistui ja juttellimme Hanada-sensein kaa, mitä me nyt teemme tälle asialle/kömmähdykselle. Ja koska asun lähellä koulua päätimme, että käyn vaihtamassa koulupuvun ja tulevani takaisin kouluun. Pyytelin jälleen anteeksi aiheuttamaani vaivaa ja lähdin vaihtamaan koulupukua kotiini.

Saavuttuani kouluun toisen kerran, päätin mennä ilmoittamaan opettajalleni, että olin saapunut takaisin kouluun ja samalla hakemaan lapua, jolla pääsisin kesken tuntia luokkaan sisään, sillä tuntia oli vielä puolituntia jäljellä, enkä viittinyt odottaa puolituntia vain siksi, että se loppuisi. Matkalla opettajan huoneeseen tapasin naispuolisen pulukkan kimeä äänisen liikunnan opettajani, joka kysyi ihmeissään miksi en ollut tunnilla. Selitin hänelle parhaani mukaan japaniksi syyni ja hän naurahti hieman asiaa. Sitten hän tokaisi. "no sittehän sinä tarvitset "syy" lapun ja hän lähti kanssani kohti opettajan huonetta, joka oli melkein tyhmä, sillä tunnit olivat menoillaan. Onneksi olin siis tavannut liikunnan opettajani, sillä en tiedä miten muuten olisin viittinyt kysyä ei tuntemaltani opettajalta lupa lappua. Pyytelin anteeksi taas aiheuttamaani vaivaa ja suuntasin kohti omaa luokkaani. Astuin sisään luokkaan, ojensin opettajalle lapun ja istahdin pulpetilleni. Hengähdin syvään, mutta hiljaisesti. Helpottuneena siitä, että olin vain missannut yksi ja puoli tuntia koulusta ja kukaan oppilaista ei tiennyt möhläyksestäni, sillä olin juuri sopivasti aina liikkunnut kun tunnit olivat menoillaan, joten tämän päivän osalta möhläys kohtaus olisi loppu ja voisin jatkaa normaalia koulupäivää. Loppu hyvin kaikki hyvin, näin minä ainakin luulin. (0.0)

Kolmas tunti alkoi ja sijaisena oli nuori miespuolinen liikunnan opettaja. Hän jakoi tehtävä laput, jotka piti tehdä ja näin me sitten kaikki olimme hiljaa keskittyneinä omiin tehtäviin ja minä puoli keskittyneenä japanin opiskeluun (puoliksi nukkuen) kunnes korviini kantautui oma nimeni.... Käänsin katseeni opettajaan ja pian korvani saivat kiinni sen, että hän puhui tämän aamuisesta jutusta. "...Niin henrikahan oli tänään päivän etuajassa plää plää..." Opettaja selitti ja puhui oppilaille ja käänsi päänsä minuun varmistakseen asian. Myöntäsin siihen myötävästi ja lisäsin lauseeseen olevani kyllä hieman nolona asiasta... Sen jälkeen oli hetken hiljaista. Luokkalaisteni naamat olivat varmaan ihmetystä täynnä, sillä sijaisopettaja yhtäkkiä sanoi: "Ai ettekö tienneet siitä, että henrika luuli tänään olevan tet päivä?!" muiden pujistellessa päätään opettaja kääntyi minua päin ja alkoi pyytelemään anteeksi kumartelen, olin hieman nolona, sillä opettaja kumarteli ja pyyteli anteeksi kauheana vahingossa lipsautettiaan asiaa, mutta sanoin että ei se mitään ja yritän saada ooettajan näin lopettamaan anteeksi pyytelyn ( Japanissa on törkeätä aiheuttaa toiselle nolon tilanteen tai ns."kasvojen menetyksen", joten siksi varmaan opettaja pyyteli niin kamalana anteeksi, koska oli laittanut minut ns. noloon tilanteeseen"

 "oi sori Henrika..." opettaja lisäsi vielä lopuksi. "minäkun ajattelin, että se oli aika söpöä niin oli pakko mainita ja kysäistä varmistusta asiaan.. Hän selitti. 

Loppu tunnin hymyilin sitten, karulla virneellä itselleni tyhmyyttäni, josta oltiin tehty japanilaiseen tapaan söpö asia. Tunsin oikein tyhmäsöpön leiman iskeytyvän otsallani. -.-

Tunnin jälkeen meillä oli liikkaa ja pari luokkalaista tyttöä kysyivät vielä asiasta liikka tunnille nenon yhteydessä ja selitin taas uudestaan kuinka olin tänään luullut olevan keskiviikko ja näin.

Vihdoinkin ajattelin tämän asian jäävän siihen, mutta olin jälleen väärässä.

Liikka tunnilla nimen huutoa ennen vanhempi miespuolinen liikka opettaja sanoi minulle nauraen:

"Henrika tänään ei ole keskiviikko" ja näin sitten vierusluokkalaiset tytöt kuulivat myös minun kauniista aamuisesta kömmellyksestä .

Liikunnan opettajat. Sana kiertää näköjään heidän keskuudessa hyvinkin nopeasti -.-

No se asia sitten loppui siihen, mutta se päivä ei ollut selvästikään minun päiväni, sillä kohelsin ja tein kaikkea pikku tyhmä virheitä...Mm.  Pelatessamme. lento-palloa, en saanut alotusta aikaiseksi ikinä vaan pallo lensi minne sattui (sitä se teettää kun ei ole pelannut noin 3 vuoteen lentopalloa.).

 Vastakkaisen joukkoeen aloitus pallo lensi suoraan päähäni kuin jossain funnissa japsu sarjassa konsanaan. 

Käteni olivat täynnä verenpurkamua ja mustelmia jälkeen liikka tunnin. 

Kolautin pääni nukahteassa tunnilla pulpettiin. Kotonakin kolauttelin kipeätä polveani oviin ja kulmiin (joka ei ole edes tietyllä tapaa mahdollista mielestäni.)

 Isoveljeni nauroi mustelmilleni, joka lentopallo oli aiheuttanut ja sanoi sen olevan epälahjakuuden merkki. Host-mamani nauroi sen päivän tyhmyydelleni (hyvässä mielessä) Ja Illalla ennen nukkumaan menoa yöperhonen pääsi ikkunasta sisään ja sain sen lähetettyä ikuisen rauhaan kauhealla ryminällä. Ja juuri nukahtamaisillani isoveljeni aivastaa huonessaan hirveällä isolla äänellä ja säpsähdän hereille ja saamatta enään sen jälkeen unesta kiinni.

Ja seuraavana päivänä lähdin uudestaan aamu seikkailuihini toivoen vihdoinkin olevani oikeassa päivässä.

The end.

Eli tälläinen juttu tapahtui. Tämä oli ensimmäinen kerta kun minulle täällä japanissa on tapahtunut tälläinen iso moka, joka leimasi minut kouluni söpön tyhmäksi vaihtariksi opettajien keskuudessa. Sattumus ei vaivannut minua kauan, sillä välillä sellaista se on suomessa ja myös vaihto-oppilaana ja Host-mamani sanojen mukaan tapahtuma oli kai hyvä asia sitten, että sain opettajille tuota iloa tylsään arkeen :D

Seuraavassa postauksessa ajattelin kertoa enemmän tet-päivästä ja tarkoitus olisi kirjoittaa viimeisen kesäloma päivän retkestä host perheeni kanssa, josta minulta löytyy kuviakin ihan mukavasti (*^*)/ seuraavaan kertaan siis! (*♡*)/

"Söpön" hämentävä kuva näin "loppukevennyksenä"

"Nähdää taas"

じゃまたね！

Henrika ♪(´ε｀ )/