En ole vielä kuollut! (*^*)/

きんいちはみんあさん！
Hellooo kaikki!

Täällä puolella maailmaa on arki lähtenyt rullaamaan mukavasti! Koulu alkoi n. Kuukausi sitten 8.4, joten olen jo saannut tässä pikku hiljaa tutustua ja tottua Japanilaisen koulun arkeen.
Pyydän näin tässä aluksi anteeksi sitä, että en ole ehtinyt tai yksinkertaisesti vain saannut aikaiseksi kirjoitettua blogia kiireen lomassa. Tämäkin postaus on lillunut odotamassa pientä hiomistaan ja julkaisuaan 4 päivää (mikä häpeä), mutta sain vihdoinkin sen jonkinlaiseen kuntoon kuvien kera! Tämä myös tarkoittaa sitä, että tässä blogitekstissä voi olla vähän outoa ajanilmaisua, kuten Golden weekistä kirjoittaessa (puhun tekstissä, että Golden week alkoi, vaikka se todellisuudessa se loppui juuri tänään... Pyydän syvästi tätä anteeksi m('-')m)

Ilokseni haluan myös ilmoittaa, että tästä lähtien tavoitteenani on kirjoittaa ainakin kerran viikossa lauantaisin tai sunnuntaisin! Saa nähdä kuinka hyvin tämä lupaukseni pitää, mutta yritän parhaani! (*O*)/

Kuten huomaat ä:t ja ö:t ovat löytäneet paikanssa blogitekstissäni! Keksin ongelmaani ratkaisun! JA TÄSSÄ SE TULEE!: Ensiksi kirjoittelen tekstin kännykällä valmiiksi ja lopuksi muokkaan ja lisään koneella kuvat! Viisasta? Ehkä! (^0^)/
Mutta tällä kertaa julkaisin ja kirjoitin tekstin kännykällä, joten en tiedä miltä tämä teksti näyttää todellisuudessa, joten pyydän anteeksi jos silmänne kärsivät tekstin karuudesta! (^♡^)/

Mutta siis tässä postauksessa ajattelin kertoa koulupäivistä (enemmäkseen ensimmäisitä päivistä ja lähipäivistä), kouluarjesta yleensä ja mahdollisista ongelmista mitä tähä saakka on ilmaantunut. Myös pienistä töppayksistäni.

        Ja muusta mukavista jutuista! Mutta siis ensiksi ensimmäisistä viikoista koulussa!

En ole valmis, mutta mennään!

Ekana koulupäivänä hyppäsin aamulla bussiin yksin. Ekakertaa yksin Japanilaisessa bussi systeemissä oli sinänsä jännää asia,

sillä en tiennyt maksu systeemistä mitään. (Sapporo alueella maksat vasta bussista kun lähdet ja noustuasi kyytiin nouset keskiovista... hassuako?) Aamulla ajattelematta sitä enempää kävelin vain bussipysäkille ja kysyen hieman neuvoa huonolla pätkivällä japsutaidoillani selvisin kuitenkin kouluun!

Koululla minua odotti yksi englannin opettajista, joka on myös minun kouluni ns tuki henkilö. Menimme ensin englannin opettajien huoneseen ja hän selitti päivän kulun. 

Tämä jälkeen oli puheita puheiden jälkeen! Ensin rehtorin huoneessa, jossa oli monta tärkeää henkilöä, sitten opettajien aamukokoukseen. Opettajien aamukokouksen jälkee luokan ohjaajani kanssa menimme luokkaamme, josta siiryimme kaikkien kanssa isoon saliin, jossa jännityksellä odotin oman puheeni pitoa... Kun aikani koitti marssin lavalle ja viksuna olin katsonut muiden edeltä olevieni puheenpitäjien eleitä, joita matkin "sujuvasti" lavalla: Kumarrus askel eteen, puhe, askel taakse ja kumarrus... Ja kuulem puheeni meni hienosti, vaikka en edes muista mitä sönkkötin japani + englannillani. Englantti osuudesta ei jäännyt mitään muistikuvaa paitsi, että taisin sönkerttää aivan kieliopillisesti olevaa karuutta! No onneksi japanilaiset eivät siihen kiinnitä huomiota...

Mutta siis loppujen lopuksi meni kuulema hienosti! (Tai sitten se oli sitä japanilaista kohteliaisuutta). Puheiden pito meni itseasiassa aika hyvin verratessa siihen, että en ollut suunnitellut puhettani. Mitäa edellisillalla kyselin pikku siskoltani hieman apua, sillä pääni löi vain tyhjää... Minusta ei ikinä tule mitään mestari puheiden pitäjää. -.- Lopuksi pidin vielä luokalleni pienen esittäytymisen ja sitten koulu jo loppui siltä osin... Ekan koulupäivän jälkeen päädyin pienen tyttöryhmä kanssa lähelle olevaan Sokosta muistuttavaa kauppakeskukseen. Yksi tytöistä oli luokkalaiseni ja muut tytöt muilta rinnakkaisluokilta.

Koulu arkea nyt

Tällä hetkellä menee koulussa ihan hyvin. Vaikeuksia on vielä hieman kommunikaatiossa, sillä en saa suustani juurikaan mitään sanottua japaniksi, vaikkakin kuulema puhun jo

paremmin mitä alkujaan. Ekoihin koulupäiviin verrattuna on siis jo paljon helpompi olla koulussa, sillä ekat koulupäivät vaihtelivat aina hyvästä vähän huononpaan. Jotkut päivät mm. juttelin paljon eri ihmisten kanssa, ja jotkut päivät taas vähemmän. Syyt olivat yleensä opiskelu, sillä moni ainakin luokallani tekee välitunnilla koululäksyjä, jolloin perjaatessa olet yksin vaikka toisaalta et... hmmm.. o.o tai muita hommia. Yksi syy oli myös se, että koska olin "yksisarvinen" muiden joukossa moni ei uskaltanut tulla puhumaan minulle... Joka on mielestäni ymmärrettävää. \(○□○)/

Juuri tämä "fraasi" on tullut hyvin tutuksi minulle kouluelämässäni ja kuulen tätä vieläkin silloin tällöin: Mitä tekisin? "Haluaisin puhua Henrikan kanssa, mutta en osaa englanttia..." Tähän aina yritin ja yritän sanoa, että japaniksi on ok puhua. Sillä ymmärrän sitä aika hyvin... mutta ei. Tämä viesti ei mene perille. ::D Vaan suloisesti moni yrittää huonnolla englannilla selittää minulle jotakin. Loppujen lopuksi tulos on se, että en välttämättä ymmärrä yhtään luokkalaiseni asiaa, sillä japanin pohdiskelua +  yksittäisiä sanoja englanniksi + äänen miettimistä + kaverilta englannin sanan kysymistä = Jaaaa.. O.O

Kuljen tosiaan aina bussilla kouluun vaikkakin koulu ei ole kovin kaukana asun ns. Moiwa vuoren vieressä, joten tulomatkat olisivat yhtä tuskaa, sillä koko matka olisi suorastaan ylämäkeä (mukaan lukien aivan järkyttäviä nopeasti nousevia mäkejä!.
Aamuiset bussimatkat aiheuttavat minulle joskus aamuista hilpeyttä, sillä Bussikuskit aamuisin osaavat olla välillä hyvin huvittavia ja hieman creepyjä.
Ja tässä selitys miksi!
Japanilaisessa bussissa kuskit kuuluttavat yleensä

kun saavutaan lähelle pysäkkiä ja kun lähdetään pysäkiltä pois, että täydessä olevassa bussissa ihmiset osaavat varautuaa mm. jarrutuksiin ja lähtöihin...Perjantaina siis menessäni kouluun bussikuskin ääni oli suorastaan karu. Ääni kuulosti siltä, että hän olisi yrittänyt tehdä seksikkään matalan äänen tai hänen äänensä vain sattui kuulostamaan pelotavalta manajan tai pedofiilin ääneltä, joka vaanii nurkan takana kuiskimassa kutsuaan... älä kysy minulta mistä nämä hienot selitykseni tulevat o.o... tai ehkä yksinkertaisesti kuskilla oli kurkkukipeä ja siksi karu ääni, mutta tämä aiheutti selvästi jotakin traumaa sisälläni... Se oli karmivaa.
~(°.°)~

Sitä onnea kun bussit ei ole täynnä

Virheitä ja ongelmia(ko)

Virheitä tähä saakka ei ole tapahtunut mitään suuria onneksi ja tietääkseni.
Pieniä kuten opettajille vahingossa puhuminen epäkunnioittavasti tai ns. normaalilla tyylillä, jota kylläkin jälkeen päin itse häpeän syvällä sisälläni lopputunnin.. (;_;) En tiedä välittävätkö opettajat loppujen

lopuksi siitä, sillä kuulin orientaatiossa muun vaihto-oppilaan sanovan, että monet hänen koulunsa opettajat eivät välitä kuulema asiasta näin alkuvaiheessa kun hän vasta opettelee Japanin kieltä. Kunhan tämä kyseinen vaihto-oppilas vaan saa sanottua edes jotakin japaniksi on kuulema hyvä asia... Haluan itsekin uskoa tähän asiaan, mutta kuitenkin sisälläni riepoo ns. Lopputunnin karuus siitä, että en kunnooittanut opettajaa...
Hassua... Minusta on tullut opettajia kunnioittava oppilas O.o
Hmm... interesting...

Enkku on ongelman pesäni...

Moni täällä olettaa, että osaan hyvin englanttia, mutta enhän minä sitä osaa mitenkään kieliopillisesti oikein, joten joskus kauhea karuus iskee, kun opettaja kysyy minulta jotain. Esimerkiksi tässä pari päivää sitten kemian opettajamme pyysi minua lausumaan englannin kielen sanan, jota en edes ollut ikinä kuullut. Siinä hetken panikki ja avasin vain suuni ja sanoin jotain...

Hetken hiljaisuus ja opettajan myötävä vastaus ja olen aivan fiiliksissä! (/*0*)/ yattaaaa!!!
Tai monesti englannin opettaja sanoo muille, että voitte kysyä myös Henrikalta, jos ette tiedä vastausta ja minä olen kiireinen... o.o
Tosiaan joskus tämä, että kaikki olettavat minun osavan englanttia super hyvin ottaa välillä päähän, sillä enhän ensiksi minä tullut tänne englanttia oppimaan vaan japania, joten... mur mur. (*~*)/

"Jos tavoittelette 7 enkkua olette tervetulleita minun tunneille!"


Orientaatiosta!

Eli meillä oli sapporon alueen orientaatio viime tiistaina. Orientaatiossa puhuttiin normaaleja asioita, jotka liittyvät vaihto-oppilas vuoteen  ja tietenkin kysymyksiä miten meillä menee koulussa ja muuten Japanissa. Basic stuff. Loppuksi myös host perheemme tulivat paikalle ja heille kerrottiin asioita, kuten aikatauluista ja tapahtumista...
Lopuksi orientaatiossa esiteltiin kaikki host perheet ja oppilaat kaikille, joka tarkoitti puheiden pitoa... Minä ja host siskoni käänsimme katseemme toisiamme päin ja sanoimme melkein kuorossa: o-ouuuu! Sillä emme tieneet tästä mitään, jonka takia menimme sitten sen suurempaa suunnitelmaa esitäytymään muille. Joillakin vaihto-oppilailla oli oikein hyvin mietityt puheet ja paperille oikein kirjoitetut, joten oma puheeni tuntui suorastaan säälittävältä muiden rinnalla!

Pokalla siis menimme host siskoni kanssa kaikkien eteen puheet pitämään ja sanoin lyhyen esittely puheeni ja siinä se oli. Pakko mainita, että sukunimeni herättää joka kerta hilpeyttä muissa. Aina kun sanon sen kaikki nauravat... No onhan se varmasti monen ulkomaalaisen korvaan pitkä ja vaikea (jopa joskus minullekin.) No eipä minun tarvitse ikinä mitään hauskaa puheessani mainita kun sukunimeni on jo vitsi sinänsä! Heheh (^○^)/

Orientaatiossa yllätyksenä tuli sellainen asia, että sapporosta kaksi henkilöä on lähdössä suomeen vaihtoon syksyllä... kaksi! Tämän lisäksi orientaatiossa oli suomalainen henkilö, joka on ollut itse vaihdossa japanissa joskus ja nyt muisteekseni opiskelee sapporossa.
Meillä oli sitten siinä pieni suomiporukka keskustelu..  Pakko sanoa, että oli tosi outoa kuulla jonkun puhuvan suomea. Tuntui ensiksi, että en tajua mitä suomalainen yritti minulle puhua... Aivoni ovat selvästi väänetty Japanin kielen kuuntelu tasolle... \(*♡*\)

Orientaation jälkeen lähdin vaihtari porukan kanssa kiertelemään hieman sapporon keskustaa. Menimme odoni puistoon, jossa oli sapporon tv tower, jonne sitten nousimme ylös asti, joidenkin vaihtareiden kanssa. Tämän jälkeen menimme syömään mäkkäriin ja mahani huusi onnea, sillä viimeksi söin mäkkiruokaa suomessa... slirp!

Golden week!

Tämmöistä siis! Golden week on nyt käsillä, joka tarkoittaa lauantaista tiistaihin vapaata! ja Tarkoitus olisi Golden weekillä käydä kaupungilla thaimaan vaihtarin kanssa, käydä katsomassa kirsikan kukkia, jotka ovat vihdoin alkaneet kukkia myös täällä hoikkaidolla, eteläisen japanin niitä nauttiessa aikoja sitten. Suunnitelmissa olisi myös käydä ei vapaa ehtoisesti koulun klubilla johon liityin. Liityin pitkän mietinnän jälkeen art clubiin. Vaihtoehtoina minulla oli art club, koripallo ja valokuvaus klubit! olen hyvin katkera, ettei koulussamme ole kyodoa!! ._. Eli joudun lomasta huolimatta menemään koululle maanantaina ja tiistaina... Hyvästi pitkään nukutut unet! Nisk! (;0;)/~

Olen tässä myös alkannut aktiivisesti seuraamaan, joka perjantai tulevaa sarjaa nimeltää: Alice no togei! Uuuuu! Kun se on hyvä sarja! Alice no togei ga daisuki da yo!!! \(*0*)/
Nyt Japanissa olessani voin rehellisesti sanoa, että en ole vielä kokenut koti-ikävää tai kulttuuri shokkia tietääkseni. En tiedä onko siitä ollut apua, että olen jo monta vuotta lukennut ja ns. tutkinut Japanilaisia tapoja ja kulttuureja oudoista asioista normaaleihin asioihin, jolloin moni asia ei tullut minulle yllätyksenä, vaan tiesin asiasta jo, jolloin minulla oli asiaan helpompi sopeutua tai asia tuntui jo normaalilta. Hokkaido on kuulema myös erinlainen monin tavoin kuin etelä-Japani, joten monia asia voi olla täällä joko ei niin tarkkaa kuin muualla japanissa tai toisi  päin. Joten nyt odotan jo innolla sitä kun seuraavana vuonna tapaan muut vaihtarit, että pääsen juttelemaan heille kaikesta erinlaisuuksista!! Tässä vaiheessa varmaan monen mielestä hassua varmaankin, mutta hällä väliä! (*♡*)/

Japanilaiseen ruokaan olen ehtinyt jo tässä totutella! Miso-keittoon olen myös pikku hiljaa oppinut jopa pitämään, sillä ensimmäisinä viikkoina en oikein pitänyt miso-keiton mausta...
Ainoa ongelma, jonka olen kohdannut on nyt se, että en ole löyttänyt hyviä karkkeja tai itse asiassa minkään laisia hyviä karkkeja täältä Sapporosta, jotka eivät olisi suklaa tai toffeem tapaisia karkkeja... huoh!! Joten ainoa asia jota ikävöin tällä hetkellä on suomalainen irtokarkki! -(°□°)-
Ja hetkinen! Vappun toivotukset ovat täytäneet taas facebookkia, joten kaipaan ehkä vähäsen vappu herkkuja kuten tippaleipiä ja munkkeja! Slirps! :P

Korean food!!♡♡♡

Sapporon beer garden - ravintola

Slirps! (/*p*)/

Sapporo City 

Tälläistä siis näin pitkänä postauksena kerrottuna! Toivosti ette aivan kärsineet tätä lukiessa! (*^*)/
ps. Lupaan laittaa seuraavaan postaukseen itsestäni kuvan koulupuku päällä, kun jotkut ovat sitä toivoneet!


じゃまたね！
Henrika  ♪(´ε｀ )